Sudenveri

sudenveri-etukansiHanna on jättänyt sukunsa ja muuttanut nimensä, jotta elämä Varga-nimisenä taiteilijana ja Laumassa juoksevana sutena olisivat kaksi erillistä asiaa. Ne kuitenkin limittyvät, kun hänen ovelleen ilmaantuu Laumasta karannut nuori poika. Poika on epämuotoinen: ei aivan ihminen eikä aivan susi. Hänen kasvoistaan paljastuu Lauman koko olemus.

Martta, Lauman johtaja, aikoo hakea pojan takaisin. Martta on kokenut talvi- ja jatkosodan, joka hajotti Lauman jäsenet erilleen; hän on nähnyt kunkin sukupolven vuorollaan tempoilevan ihmisen ja suden välillä. Yhdestä asiasta Martta on varma. Lauman paljastuminen tarkoittaa tuhoa.

Marraskuu, Vargan rakastettu, haluaisi heidän suhteensa vakiintuvan. Mutta kuinka luottaa ihmiseen, joka ei suostu puhumaan menneisyydestään?

Kirjan julkaisi Teos.

Sudenverta ei saa enää kirjakaupoista tai kustantajalta, mutta jos haluat oman kappaleen, ota yhteyttä sähköpostitse: jenny.kangasvuo@gmail.com. Kirjan hinta on 10€ + postikulut.

Haastatteluja Sudenvereen liittyen

Kiekuilua Kastellissa
Haastattelu Valveen Sanataidekoulun blogissa 23.1.2015, Kati Inkala.

Wolf blood
Finnish Weird 2014 -lehdessä ilmestynyt haastattelu, Saara Henriksson.

Kirjailijakuvassa Jenny Kangasvuo teoksellaan Sudenveri
Lukeminen on pääasia -blogissa 23.1.2013 ilmestynyt haastattelu, Minna Pelkonen.

Jenny Kangasvuo
Haastattelu Tähtivaeltajassa 4/2012, Saara Henriksson.

Kirjailija: Uskottava ihmissusi ei raatele neitoja
Haastattelu Ilta-Sanomien nettisivulla 10.9.2012.

Arvosteluja lehdissä

Kirjallinen helmi syntyy myyteistä ja naiseudesta
Toni Jerrmanin arvostelu Helsingin Sanomissa 2.9.2012.

Ihmissusi sujahtaa uusioperheeseen
Markku Soikkelin arvostelu Turun Sanomissa 13.9.2012.

Sudenveri
Maria Loikkasen arvostelu Savon Sanomissa 26.11.2012.

Yksilö ja lauman jäsen
Marita Hietasaaren arvostelu Vieskalaisessa 20.12.2012.

Jenny Kangasvuo – Sudenveri
Elli Lepän arvostelu Tähtivaeltajassa 4/2012.

Sudenveri
Risingshadow’n arvostelu

Arvosteluja blogeissa

Ihminen välissä -blogissa ilmestynyt arvostelu

Kirjojen rakastaja -blogissa ilmestynyt arvostelu

Booking it some more -blogissa ilmestynyt arvostelu

Morren maailma -blogissa ilmestynyt arvostelu

Kirjasfääri-blogissa ilmestynyt arvostelu

Yöpöydän kirjat -blogissa ilmestynyt arvostelu

Kirjafriikki-blogissa ilmestynyt arvostelu

Nenä kirjassa -blogissa ilmestynyt arvostelu

Tarinoiden taikaa -blogissa ilmestynyt arvostelu

Kujerruksia -blogissa ilmestynyt arvostelu

Kirsin kirjanurkka -blogissa ilmestynyt arvostelu

Lukunurkka-blogissa ilmestynyt arvostelu

Eniten minua kiinnostaa tie -blogissa ilmestynyt arvostelu

Vinttikamarissa-blogissa ilmestynyt arvostelu

Kirjavinkit-blogissa ilmestynyt arvostelu

Kirjaston kummituksen arvostelu

Ankin kirjablogissa ilmestynyt arvostelu

Kirjojen kimppuun! -blogissa ilmestynyt arvostelu

Lukukausi -blogissa ilmestynyt arvostelu

Romaanin työstöprosessi

Olen koonnut oheen muutamia blogikirjoituksia, joissa käsitellään romaanikäsiksen työstöprosessia.

Vuoden 2005 alusta alkaen olen kirjoittanut blogia nimellä Jatulintarha. Blogin alkuaikoina kirjoitin lähes päivittäin pieniä raportteja tekemisistäni. Vuosien 2005 ja 2006 blogimerkintöihin onkin tallentunut ajatuksia käsiksen muokkauksesta, fiiliksiä hylkäyskirjeistä ja pohdintaa kustannusmaailmasta.

Myöhemmin kunnianhimoni (ja kenties myös yksityisyydentarpeeni) blogin suhteen kasvoi, ja aloin kirjoittaa blogiin harvemmin ja aina tietystä aiheesta käsin. Niinpä käsiksen työstöprosessi ei ole tallentunut uudempiin blogimerkintöihin. Kirjoitin kuitenkin blogiin yhteenvedon teosprosessista syyskuussa 2012:

11.9.2012 Esikoisromaanin työstöprosessi

Vanhoissa blogimerkinnöissä käsitellään romaanin työstön alkuvaiheita:

2.1.2005 Selityksen makua

Jo ensimmäisessä blogikirjoituksessa Sudenveren käsis mainittiin:

”Joskus parikymppisenä keuhkosin, että ”jos en kolmeenkymppiin mennessä ole saanut kirjaa julki, niin sit voi samantien ruveta tekemään lapsia ja ryhtyä kotiäidiksi”. Noniin, ja tässä ollaan, ei kirjaa eikä (onneksi) lapsia, ellei sitten siskoin lapsia lasketa. Vain yksi hylätty ja yksi keskeneräinen käsikirjoitus. Onhan tässä vielä tietty neljä kuukautta aikaa saada käsis valmiiksi ja kustantaja sille, mutta vahvasti epäilen onnistuisiko tämä, varsinkaan kun se lisuri pitäisi saada valmiiksi ja artikkeli ruumiillisuus-kirjaan.”

3.3.2005 Käsikirjoituksellani on paalumajan rakenne

Keväällä 2005 ihmettelin käsikirjoitukseni rakennetta:

”Poistin käsiksestä yhden luvun. Se oli ihan selvästi tarpeeton, ylimääräinen, vaikka periaatteessa olikin ihan hyvin kirjoitettu ja vei yhden päähenkilön luonnekuvaa eteenpäin. Sitä vaan ei tarvittu, luonnekuva täsmentyy tarpeeksi muutenkin. Poisto romahdutti kuitenkin tarinan rakenteen. Olen ryhmitellyt luvut niin, että kukin kolmesta näkökulmahenkilöstä puhuu vuorotellen, eikä peräkkäin ole saman henkilön näkökulmasta kerrottuja lukuja kuin yhdessä kohtaa, jossa selkeästi rinnastetaan yhden päähenkilön menneisyys ja nykyisyys. Mutta kun yhden luvun otti pois, koko rakennelma alkoi kaatua.”

3.5.2005 Liikaa asioita tehtävälistalla

Toukokuussa 2005 oli muutakin tekemistä kuin käsiksen editointi, mutta ehdin silti miettiä kohtauksien miljöitä:

”Kolme kokonaista kohtausta puuttuu vielä, ja sitten se saattaisi olla valmis. Tai ainakin niin valmis, että sen voisi taas lukea kokonaisuutena, mahdollisesti luetuttaa jollain ja lähettää sitten. Yksi noista kolmesta puuttuvasta kohtauksesta on olennainen, mutta en ole oikein löytänyt sopivaa kerrontatapaa vielä. Tiedän, mitä tarkoitusta kohtaus palvelee, ja mitä siinä pitää tapahtua, mutta kohtauksen kehikko puuttuu vielä. Olen ajatellut, että päähenkilöt olisivat matkalla juhlimassa parisuhteensa vuosipäivää, mutta missä? Paikan valinta vaikuttaa tunnelmaan. Kohtaus rakentuu aika pitkälle dialogin ja sisäisen monologin varaan, mikä on aina hankalaa.”

27.5.2005 Isoäiti, miksi sinulla on niin suuret kädet?

Toukokuussa 2005 hermostuin Ilta-Sanomien susihavaintouutisoinnista:

”Totta kai sudet vaanivat metsäautotien laidassa varomattomia autoilijoita päästäkseen kynsimään tiensä läpi autoon sisälle! Se on niiden geeneissä! Autot, keski-ikäiset naiset ja hirvet ovat niille samanlaista riistaa! Lisäksi ne ovat läpikotaisin pahoja olentoja! ”Tielle vaan ja niskalaukaus. En tosin omista asetta”, kertoi nainenkin kauhunhetkiensä jälkeen.”

14.7.2005 Hylkäyskirjeen ennakointia

Heinäkuussa 2005 valmistuin lähettämään käsiksen valitsemaani kustantamoon, mutta realistisin odotuksin:

”Yritän siis yhtäaikaa olla itsevarma ja valmistautua samppanjapullonkorkkien poksautteluun – ja terästäytyä sen hylkäyskirjeen vastaanottamiseen. Muistan todella hyvin, kuinka tyrmäävältä eka hylkäyskirje tuntui. Se oli 11.6.1999. Olin lähdössä Virtun kanssa pyöräretkelle, kun kirje löytyi postilaatikosta: ”Parhaat kiitokset romaanikäsikirjoituksestanne, johon olemme nyt tutustuneet. Vaikka se sisältääkin mielenkiintoista materiaalia, katsomme ettei se sovellu vastaisiin kustannussuunnitelmiimme. Kiitämme luottamuksesta ja palautamme tekstinne ohessa.”

15.7.2005 Daruman silmä

Maalasin Daruma-nukelle toisen silmän lähettäessäni käsistä ensimmäiselle kustantajakierrokselle, toiveena käsiksen muotoutuminen kirjaksi. Toisen silmän Daruma sai vasta heinäkuussa 2012. Toimipa se kansanbuddhalainen taika sittenkin!

”Daruma on pyöreä amulettinukke, joka toteuttaa toiveita. Sille maalataan silmä ja toivotaan jotakin, ja jos toive toteutuu, sille maalataan toinenkin silmä. Daruma haluaa niin vimmatusti toisen silmän, että se toteuttaa toiveen.”

31.10.2005 Ei sovellu julkaisuohjelmaan

Lokakuussa 2005 tuli ensimmäinen hylkäyskirje. Blogimerkintä sisältää muuten myös vainoharha-osuuden, jossa pohdin suomalaisen kustannusmaailman kiemuroita.

”Kyllä nyt ihan aidosti vituttaa. Mutta jossain määrin vähemmän kuin silloin, kun sain ekan hylkäyskirjeeni. Ja aika paljon vähemmän kuin silloin, kun sain tietää työvoimatoimikunnan lausunnosta, jonka mukaan en ole oikeutettu työttömyysturvaan.”

3.11.2005 Kopiokoneet tukkeutuvat lähelläni

Kolme päivää hylkäyskirjeen saamisen jälkeen lähetin pinkan eteenpäin:

”Vein eilen 7,9 kg monistepaperia postiin. Kuusi kustantamoa tulee saamaan jumppapunnukseksikin kelpaavan paperipinkan.”

27.2.2006 Osoittamani luottamus

Keväällä 2006 hylkäyskirjeitä alkaa taas tulla:

”Tunnen olevani lähinnä voipunut, en niinkään pahoilla mielin. Kustannuskynnyksen ylittäminen tuntuu mahdottomalta, vaikka yrittäisi kirjoittaa miten hyvin ja miten massasta erottuvan tekstin. Tekstin hyvyydestä en tiedä, mutta sen tiedän, ettei vastaavaa tarinaa ole Suomessa julkaistu, ja mietityttää, että onko kaupallisesti mahdotonta julkaista tarinaa, joka kertoo ihmissusista, mutta joka ei ole kauhua.”

7.3.2006 Se on kymppi täynnä nyt sitten

Elämäni kymmenes hylkäyskirje tuli keväällä 2006. Se tuli Teokselta:

”Johan niitä nyt tipahtelee. ”Parhaat kiitokset Kustannusosakeyhtiö Teokselle tarjoamastanne käsikirjoituksesta ’Sudenveri’, johon olemme nyt tutustuneet. Vaikka se sisältääkin mielenkiintoisia aineksia, emme valitettavasti kuitenkaan voi sitä julkaista. Koska julkaisemme vuosittain vain 30 kirjaa, joudumme rajaamaan tämänhetkisestä julkaisuohjelmastamme monia lupaaviakin käsikirjoituksia.” Huoks. Ja minä kun ehdin visioida jo kolmatta romaaniani. Saahan sitä visioida ja kirjoittaakin, mutta julkaisun kanssa on niin ja näin.”