Oulun kirjamessut 11.-12.10.2025

Haastattelen Oulun kirjamessuilla kahta erinomaista kirjailijaa.

La 11.10.2025 klo 13:00
Oulu2026-lava
Veli-Pekka Lehtola: ”Kenen maa, kenen ääni? Saamelaisten ja suomalaisten suhteet esihistoriasta nykypäivään”

La 11.10.2025 klo 14:30
Oulu2026-lava
Jukka Hakala: ”Hybris”

Tervetuloa kuuntelemaan!

Tämän lisäksi toimin molempina messupäivinä lavajuontajana Oulu2026-lavalla, Kaleva-lavalla ja auditoriossa, sekä myyn kirjoja Oulun Kirjailijaseuran myyntipöydässä. Nähdään messuilla!

Jossain on valo joka ei sammu -elokuvan kritiikki

Kirjoitin Kaltioon kritiikin Lauri-Matti Parppein ohjaamasta ja käsikirjoittamasta elokuvasta Jossain on valo joka ei sammu, jonka ensi-ilta oli 12.9.2025.

Kritiikki julkaistiin otsikolla Huil poik teke jotai kunnollist. Otsikko on viittaus raumangiäleen, jota elokuvassa ihanan auliisti käytetään.

”Elokuvan keskiössä on kokeellinen musiikki ja sen äärellä syntyneet ystävyydet. Yhdessä soittaminen tuntuu ”tosi hyvältä”, mutta musiikki ilmentää myös eroja yhteiskuntaluokassa, varallisuudessa ja kulttuurisessa pääomassa. Bändin jäsenten väliset suhteet voivat parhaimmillaan ja pahimmillaan olla yhtä syviä, kipeitä ja dramaattisia kuin rakkaussuhteet.”

Temppelin turvallinen vihreys Atorox-kisan kakkosena!

Joctoconista Turusta tuli elokuun alussa uutinen, joka yllätti minut täysin: novellini Temppelin turvallinen vihreys sijoittui vuoden 2025 Atorox-kisassa toiseksi! Novelli ilmestyi kokoelmassani Kaikessa lihassa on tahto (Osuuskumma 2024). Tiesin toki, että novelli oli Atoroxin lyhytlistalla, mutta en mitenkään uskonut sen pärjäämismahdollisuuksiin.

Novellin menestys kertoo siitä, ettei kirjoitusprosessin hankaluus välttämättä näy lopputuloksessa. Novelli oli vuosikausia varsinainen murheenkryyni: sain novellin idean jo vuonna 2017, ja kirjoitin siitä alun tuolloin, mutta en oikein keksinyt miten novellin tarina rakentuisi ja miten se päättyisi, joten jätin tekstin kesken.

KLOT:iin kuitenkin tarvittiin pari ennen julkaisematonta novellia, joten kaivoin tekstinalun jostain vanhasta tiedostosta. Sen kirjoittaminen oli tuskallista pusertamista toukokuussa 2023, ja tuskallisemmaksi vielä kävi, kun onnistuin sähläämään tiedostojen kanssa ja tuhoamaan kaiken toukokuussa kirjoittamani. Räpöstin jonkun säälittävän tekeleen kustannustoimittajan kanssa sovittuun dedikseen mennessä ja pyysin, ettei hän lukisi tai kommentoisi sitä sillä kierroksella.

Novelli lepäsi kesän 2023 yli tiedostossa ja palasin sen ääreen syksyllä kirjoittaakseni siitä uuden version. Sen version annoin jo kustinkin käsiin, ja sain hyvää palautetta viimeisen version kirjoittamista varten.

En ollut varsinaisesti tyytymätön tekstiin, mutta en tyytyväinenkään: oli sellainen olo, että siitä olisi tullut paljon parempi, jos olisin voinut kirjoittaa sen kaikessa rauhassa. Toisaalta teksti oli ollut ”kaikessa rauhassa” hylättynä tiedostoon kuutisen vuotta, enkä tiedä, olisinko edes kirjoittanut sitä valmiiksi, jos ei olisi ollut pakko.

Mutta niin vain siitä tuli kuitenkin lukukelpoinen, ja näemmä myös palkitsemiskelpoinen!