Kirjoitin Kaltioon kritiikin Alice Rohrwacherin elokuvasta La chimera – Sielujen aarteet. Arvostelu julkaistiin otsikolla Laki, pimeys ja kuolleiden sielut. Otsikko on sitaatti elokuvassa esiintyneen balladinlaulajan laulusta.

Elokuvaa mainostetaan ”lumoavaksi fantasiakomediaksi menetetystä rakkaudesta”, mutta minun nähdäkseni kyseessä on ”tragedia rahanahneudesta ja historian myymisestä”.

Hyvä elokuva, mutta komediamielellä sitä ei kannata lähteä katsomaan.